Tämä viikko on ollut suuria tunteita täynnä. Olen tehnyt ensimmäisen positiivisen raskaustestin kahteen vuoteen. Tuohon kahteen vuoteen sisältyy monenlaista tunnemyllerrystä, miten selvitä eteenpäin ilman omaa lasta? Tai miten jatkan elämää lapsettomana? Kuitenkin tuo niin suuri yllättävä plussa merkki testissä muutti kaiken. Olo on helpottunut ja toisaalta se on myös tuonut paljon uutta murhetta. Meneekö kaikki hyvin sittenkään? Haluan kuitenkin olla sillä ajatuksella, että meidän perheeseen tulee OIKEA VAUVA. Paras tapa tästä on purkaa oman blogin kautta,jota tavallaan pidän omana päiväkirjana.
Olen tuon plussa-testin jälkeen (luulosairaana) tehnyt miljoona testiä päivittäin ja meidän onneksemme viiva vain vahvistuu. Olin tottunut jo kauan että joka kerta Dpo 14 saa pettyä joko kuukautisiin tai negatiiviseen raskaustestiin. Tämä kierto ei poikennut oikeastaan aikaisemmista kierroista mitenkään. Päätin kuitenkin dpo 11 tehdä ovulaatio testi, vaikka toivo oli kaukana (olinhan sairastanut voimakkaan oksennustaudin dpo 5-6 ja kaupan päälle sain 39 asteen kuumeen). Olo suhteet eivät siis olleet mitkään mainiot. Dpo 7 jälkeen lämmöt olivat tasaisesti koholla 36.8-37, jonka vuoksi uskalsin aloittaa testaamisen ovulaatiotestillä (dpo11). Sehän oli negatiivinen, ja kaikki toivon kipinät katosivat kuin tuhka tuuleen. Lähdin sitten perus pessimistinä töihin iltavuoroon. Iltavuoron jälkeen postista oli tullut pregcheck-raskaustesti liuskat. Netistä oli lukenut eivät ne tehneet mitään epämääräisiä viivanpaikkoja tai positiivisia turhaan. En malttanut odottaa dpo 15 asti vaan päätin iltavuoron päätteeksi testata yhden. Testiin ei tullut mitään kahteen minuuttiin… Yhtäkkiä kuitenkin huomasin, että jotain testiin piirtyy. En voinut uskoa silmiäni, että näen punertavan haalean haamun. Meidän pikkuinen ilmoittaa tulostaa. Seuraavana aamuna viiva oli vahvistunut plussa/kunnon haamuksi. Dpo 13 digiin tuli ”Raskaana 1-2”, olin iki onnellinen. Digi tuo sen verran varmuutta koko hommaan jo ja silloin vasta mieheni ymmärsi, että voi olla ihan mahdollista, että meille tulee vauva. Dpo 15 digiin tuli ”Raskaana 2-3”. Raskaushormooni nousee tasaisesti ylöspäin.
-Moni on puhunut ovulaatiotestin käytöstä raskaustestinä. En enää laittaisi varmuutta koko asiaan, koska itse en saanut kun vasta Dpo 18 vahvan ovisplussan. Eli ihmisten kehot ovat erilaisia ja kaikki jutut eivät päde kaikkiin.
Viime viikolla alkoi elämäni ihanin sekä raskain aika. Se mikä tekee tämän vaikeaksi, on odottaminen. Miten ihminen joka ei osaa odottaa, joutuu ja kykenee odottamaan 9kk. No okei, ehkä odotan että 12viikkoa täyttyisi nopeasti ja koko riskiaika olisi ohitte. Haluan varmuuden tähän hommaan. Haluan tietää onko siellä OIKEA vauva. Kuinka monta siellä on. Ja näitä kysymyksiä pyörittelen päässäni edes takaisin. Moni puhuu kuinka pitäis väsyttää raskausaikana koko aika ja nukkua. Paskanmarjat, mä olen virkeä kuin peipponen. Iltaisin en tee yhtään mitään muuta kuin valvon ja haaveilen meidän perheestä. Lueskelen netistä asioista ja kertaa kauppalistaa (mitä tarvitsee ostaa vauvalle sitten kun on sen aika) jne. Ja tiedän kyllä, että asiat rullautuvat eteenpäin omalla painolla. Ja kohta aika on loppu ja kysyn täällä blogissa että mihin se aika oikein hävisi? Minun kuuluisi nauttia nyt esikoisen odotuksesta… mutta mielestäni tämä on kaikkea muuta. Ajattelua, stressiä, haaveilua, yövalvomista. Kaikesta tästä huolimatta tunnen oloni niin pirun onnelliseksi.
Minusta tulee äiti. Apua, oikea ÄITI.
